Luin Ulkopoliittisen instituutin (UPI) työpaperin ”The EU and military AI governance: Forging value-based coalitions in an age of strategic competition” (luettavissa: https://www.fiia.fi/en/publication/the-eu-and-military-ai-governance?read).
” — for the first time since the inception of NATO, they will also have to consider how to ensure that the US has the capability to actually meet its commitments”
Näin päättyy Ulkopoliittisen instituutin Jyri Lavikaisen julkaisu “China as the second nuclear peer of the United States: Implications for deterrence in Europe” (luettavissa: https://www.fiia.fi/en/publication/china-as-the-second-nuclear-peer-of-the-united-states?read). Paperilla Yhdysvallat vaikuttavat täysin lyömättömältä sotilasmahdilta. Kuitenkin tilanne on kehittymässä sellaiseksi, jossa heidän huomionsa vääjäämättä tulee leviämään liian laajalle Euroopan kannalta, mikäli tilannetta ei kyetä saada haltuun.
Sanna Marinin ääneen lausuttu itsestäänselvyys (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010146076.html), “Putinista on päästävä eroon”, herätti jälleen kysymyksen siitä, miksei Suomen hallitus yhdessä Euroopan, ennen kaikkea, Saksan ja Ranskan kanssa, aseta samaa tavoitetta.