Kahden suurvallan panttivankina
Viimeistelemättömiä ajatuksia Suomen ja Euroopan tilanteesta alkuvuodesta 2025.
En usko valtaan itsetarkoituksellisena päämääränä. Pidän kuitenkin äärimmäisen tärkeänä sitä, että pystyy tekemään itse itseään koskevat päätökset. Tällä hetkellä Eurooppa ei tee eikä kykene tekemään päätöksiä itseään koskien.
Maailmanpolitiikassa vain vallalla on väliä. Vaikka oikeamielisyydelle olisi tarvetta enemmän kuin koskaan, tätä peliä ei sillä pelata, tai ainakaan voiteta. Eurooppa on kuin kahden suurvaltagangsterin panttivankina: tinen uhkaa tuholla toisen kiristäessä suojelulla. Hajanaisena ja heikkona Euroopan on vain maksettava suojelusta. Torumisella, sääntelyllä ja ”esimerkillä” en usko Euroopan pääsevän kovin pitkälle siinä maailmanjärjestyksessä, jota USA ja Kiina ovat muovaamassa. Siinä maailmanjärjestyksessä vain kovilla arvoilla ja konkretialla on merkitystä. Se ei ole mieluisaa, mutta tosiasioiden kieltäminen on harhaista. En usko silmien sulkemisen johtavan niihin lopputuloksiin, joita ihmiskunnan elämä planeetallamme tarvitsee. Peliä on pelattava ja siinä olisi tärkeä pärjätä.
Eurooppa ei ole yhtenäinen. Se on hajanainen maanosa, jota leimaa pitkä historia sisäisiä erimielisyyksiä. Eurooppa ei myöskään ole kyennyt uudistamaan teollisuuttaan samalla tavalla, kuin Kiina ja USA. Sen talous on heikko. Lisäksi Venäjän hyökkäys paljasti Euroopan heikon puolustuskyvyn (ja onneksemme todisti Putinia Venäjän kyvyttömyyden). Mikä sitten neuvoksi?
Kirjoitin taannoin asioista, joihin Suomi voisi teollisuudessa ja taloudessaan keskittyä. Pohdin samalla mahdollisia valtioiden ryhmiä, joiden kanssa yhteistyö olisi tarpeellista ja kannattavaa tässä onnistuakseen. Ehkä näistä ideoista olisi apua myös Euroopan tilannetta ratkaistaessa.
Pohdin taannoin, että Suomi voisi keskittyä kehittämään muutamaa teollisuudenalaa: energia, aseet ja korkea teknologia. Ne ovat asioita, joita kaikki tarvitsevat, edellyttävät asiantuntemusta (pelkän raa’an työvoiman sijaan, mitä meillä ei ole tarpeeksi), edellyttävät jonkinasteista integriteettiin (jossa konfliktin ”puolella” on väliä) ja ennen kaikkea ne ovat hyvin arvokkaita nyt ja jatkossa. Suomella on myös maantieteellisesti keskeinen asema ”Idän ja Lännen rajalla”. Jatkossa tämä koskee myös arktista aluetta. Meille on USA:lla ja Euroopalla varmasti käyttöä.
Käytännössä tämä tarkoittaisi tieteeseen ja teollisuuteen panostamista sellaisilla aloilla, jotka ovat tulevaisuusvarmoja (future proof), kuten tekoäly, biotekniikka ja avaruus. Aseissa voisimme keskittyä droonien kehittämiseen ja tuotantoon itsemme turvaksi ja myytäväksi muille. Drooniteknologialla on myös paljon sovelluskohteita siviilikäytössä. Aseissa olisi lisäksi tarpeen keskittyä ampumatarvikkeiden tuotantoon. Energian osalta voisimme taas keskittyä ydinvoiman ja energian varastoimisen kehittämiseen (edullinen energiaomavaraisuus olisi kilpailuetu).
Entä sitten Euroopan tasolla? EU:n tarkoitusta tulisi arvioida uudelleen. Tarvitsemme puhtaammin kauppaliiton ilman itseämme kuormittavaa ja osaoptimoivaa byrokratiaa. Puolustusliitoksi siitä ei ole. Meillä ei vain aidosti ole samat tavoitteet Euroopan länsirannalla, kuin itärajalla. Puolustus on hoidettava yhdessä UK:n, USA:n ja niiden valtioiden kanssa, joiden nahka on todellisuudessa pelissä. Muilta edellytettäisiin näihin puolustusmenoihin osallistumista. Sen sijaan, että maksaisimme suojelusta vain USA:lle, voisimme rakentaa siitä kannattavaa teollisuutta Eurooppaan. Samalla sen ympärille voisi rakentua kaupankäynnin ja kehittämisen klustereita kykenevien ja tavoitteiltaan riittävän samankaltaisten valtioiden kanssa. Eräs klusteri voisi olla pohjoismaat, Viro/Balttia ja UK. Voisimme näin luoda todellisia vaihtoehtoja yhdysvaltalaiselle teknologialle, joka toisi meille valtaa ja parantaisi neuvotteluasemaa, vaikka olisimmekin liittolaisia.
Ehkä on myös tarpeen puhua ideologiasta. Olemme ehkä Euroopassa halunneet nähdä itsemme valistuksen arvojen ylläpitäjänä maailmassa, jota hallitsee amoraalinen käytännöllisyys. Kyseessä on jalo ajatus, jonka en soisi sammuvan. Arvojen ylläpitäminen edellyttää kuitenkin kykyä niitä puolustaa niiltä, jotka niitä voimalla haastavat. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Euroopalla ole juurikaan pelimerkkejä tässä pelissä. Mielestäni ei kannata olla oikeassa ja hävitä arvoineen olemasta. Sen sijaan on kasvatettava riittävä voimaa oikeaksi kokemien arvojen puolustamiseksi. Miten tärkeä jokin asia voi puolestapuhujalleen olla, jos ei omaa mitään kykyä sen mukaista elämää toteuttaa tai sitä haastajia vastaan puolustaa?
Itsenäisyys on vapautta olla irrallaan toisten mielivallasta toisia kuitenkaan alistamatta. Ehkä se on todellisuudessa mahdoton yhtälö.