Sosiaalisen median rajoittamisesta
Itä ja Länsi vaikuttavat tällä hetkellä ennennäkemättömällä tavalla sosiaalisen median avulla niin sisäiseen kuin kansainväliseen poliittiseen mielipiteeseen. Jopa tavalla, joka vaikuttaa yhteiskuntarauhaan. Kyseessä on kehitys, jossa on vaikea nähdä muuta kuin uhkakuvia.
Samalla alustat ovat historiansa aikana omalla tavallaan demokratisoineet tiedonvälityksen. Tai näin ainakin oli sosiaalisen median alkuaikana. Oikean tiedon saamista rajoittavat hallitukset joutuivat syystäkin ainakin kaivamaan enemmän kuvetta taistelussaan inklusiivisempien poliittisten instituutioiden syntymistä vastaan. Mielestäni oikean tiedon saatavuus on korkean koulutuksen ohella demokratian syntymisen ja säilymisen tärkeimpiä tekijöitä. Siksi tätä mahdollistava teknologinen kehitys on tärkeää.
Kuitenkin vapaa tiedonvälitys vaikuttaa olevan äärimmäisen haavoittuvaa. Ne, jotka haluavat sen estää, ovat keksineet sensuuriakin pirullisemman keinon: kaiken tiedon tekemisen epäluotettavaksi. Heille on parempi, ettei usko mihinkään, kuin uskoisi vain tiettyihin valheisiin. Vuonna 2025 näyttää siltä, että Itä ja Länsi ovat molemmat käyneet määrätietoisesti taistoon oikeaa tietoa vastaan. Mis- ja disinformaatio “omien” ja “vihollisten” puolelta tuntuu olevan arkipäivää ja välineenä tälle ovat suurvaltojen omistuksessa olevat ja isoegoisten johtajiensa (tai tästä unelmoivien oligarkien) agendaa toteuttavat sosiaalisen median alustat. Juuri kun luotettavia lähteitä oikealle tiedolle tarvittaisiin eniten, tuntuu sellaisen syntyminen keskellä totuuden vastaista sotaa utopistiselta.
Mitä vaihtoehtoja meillä sitten on? En usko sosiaalisten medioiden täyskieltoon EU:ssa. Mielestäni olisi vaikea perustella oikean tiedon levittämisen ja mielipiteen vapauden ilmaisun vaikeuttamista sillä, että sitä voidaan myös väärinkäyttää. On keksittävä jotain muuta. Voisiko ratkaisuna olla sitten sääntelyn lisääminen? EU:lla ei taida ole tarpeeksi pelimerkkejä tässä pelissä. Sillä ei nähtävästi ole ollut halua ja välineitä osallistua sosiaalisten medioiden alustojen kilpajuoksuun. On ollut helpompaa olla osa yhdysvaltalaista infrastruktuuria. Olemmehan me samalla puolella, halusimme tai emme. Sääntely on vaikeaa silloin, jos arvovaltaa sen toteuttamiseksi ei riittävästi ole. Entä voisiko tilalle sitten kehittää jonkin vaihtoehtoisen ratkaisun? Näitä on, mutta ne eivät vain kerää vastaavaa määrää käyttäjiä. Verkostovaikutus (network effect) on kriittinen, jotta vaihtoehdosta voisi tulla todellinen vaihtoehto. Vaihtoehtojen heikkouksista huolimatta sääntelyn lisääminen lienee silti niistä välttämättömin.
Rajoittamalla sosiaalisen median alustojen toimintaa EU-alueella, EU voisi pyrkiä luomaan terveempiä periaatteita näille teknologioille. Helppoa se ei kuitenkaan ole. EU voisi merkittävästi rajoittaa ja jopa estää nämä Kiinan ja USA:n alustojen toiminnan Euroopassa. Ongelma on tietenkin siinä, että tästä voisi seurata kauppasotamaisia seurauksia myös USA:lta. Haluan silti leikitellä ajatuksella.
Rajoitukset
Sosiaalisen median alustoja voisi rajoittaa seuraavin tavoin:
- Alustojen käyttö edellyttäisi täysi-ikäisyyttä tai esimerkiksi 16-vuoden ikärajaa. Alustan käyttöönotto edellyttäisi henkilökohtaista vahvaa tunnistautumista. Alustasta riippuen siellä tulisi kuitenkin voida toimia anonyymisti lakia ja asetuksia toki noudattaen. Vanhempien tunnuksilla toimintaa voisi rajoittaa siten, ettei tilejä samassa palvelussa voisi olla kuin yksi per identiteetti.
- Käyttäjälle sisällön esittämiseen vaikuttavat algoritmit ja alustan sisällön löydettävyyteen liittyvät tekniikat tulisi olla avoimia ja kaikkien käyttäjien tarkastettavissa.
- Tämän lisäksi sisällön näkyvyyteen ei tulisi voida vaikuttaa rahallisin panostuksin. Alustaa ei voisi käyttää suoraan mainontaan, mutta kaupallista sisältöä ei tarvitsisi rajata pois. Tällainen sisältö tulisi olla tunnistettavissa ja sen löydettävyys olisi puhtaasti alustan käyttäjän mielenkiinnon varassa. Eli jos haluaa seurata esimerkiksi nimekästä teknologiayritystä, sen voi itse etsiä ja valita seuraavansa.
- Alustoilla tulisi olla faktantarkistus, jota ei ole täysin toteutettu tekoälyn tai muun automaation avulla. Lisäksi käyttäjillä tulee olla mahdollisuus osallistua itse faktantarkistukseen ja puuttua mis- ja disinformaatioksi tunnistamiinsa tapauksiin.
⠀ Koska ideoimana rajoitukset muuttaisivat oleellisesti olemassa olevien, merkittävien kokoisten, alustojen liiketoimintamallia EU:n alueella, voisi vaihtoehdoille saada samalla tilaa. Kaupallisuuden merkittävä rajoittaminen luonnollisesti vähentäisi kiinnostusta lähteä alustoja luomaan. Signal on kuitenkin esimerkki alustasta, joka toimii. Lisäksi jos pelikentän säännöt on lainattu kaikille samoiksi, olisi varmasti silti houkuttelevaa olla pienemmän kakun äärellä, kuin olematta pöydässä lainkaan.