Ajatus omasta yrityksestä on ollut mielessäni jo vuosia. Liikeidean löytäminen on kuitenkin ollut se seinä, johon olen yhtä kauan hakannut päätäni. Ehkä kuitenkin onneksi en ole ryhtynyt jotain yrittämään ilman riittävää harkintaa ja onnistumisen edellytyksiä. Olen lisäksi ehtinyt kasvamaan ja toivottavasti viisastumaan ihmisenä tänä aikana.
Vieläkään en varsinaista liikeideaa ole kirkastanut, mutta koen, että olen löytänyt jotain konkreettista, johon tarttua. Jotain, mitä muovaamalla ja tutkimalla ideakin löytyy, jos se yleensä kohdallani on löytyäkseen. Olen (ehkä) keksinyt sen perusrakenteen, jonka ympärille tämän vielä kypsymättömän ideani voisi kasvattaa.
Työllä tulee olla merkitys. Taloudellisesta näkökulmasta teen töitä vain varmistaakseni perheeni toimeentulon. Sen päälle haluan, että työlläni on merkitys. Maailma on ollut pitkään ja ehkäpä erityisen näkyvällä tavalla juuri nyt tilassa, jossa merkityksellisiä tehtäviä – missioita – riittäisi meille kaikille. Sota, mielenterveysongelmat, ilmastonmuutos, puhtaan veden puute ja huonosti voiva nuoriso ovat kaikki valtavan tärkeitä asioita ratkaista ja jo pienenkin positiivisen vaikutuksen saaminen jossain näissä aikaan olisi merkittävää. Silti IT-alalla työskentelevälle ehkäpä enemmän humanismiin kallellaan olevalle sen sopivan kokoisen, mutta riittävän konkreettisen ja kunnianhimoisen ongelman valitseminen, siis sen “liikeidean”, on ollut valtavan vaikeaa. Ja se on edelleen. Mutta ehkäpä tapa, jolla jo olemassa olevan kokemuksen voisi hyödyntää aloittamatta kaikkea alusta on se oikea tapa edetä. Siispä siihen löydökseeni...
Oletan, että monella sellaisen järjestön, startupin, hallinnonosan tai muun organisaation, joka pyrkii toimimaan donitsitaloustieteen kehyksen sisällä voi olla haasteena saada rahoitusta. Tämä on arvaus, joka perustuu oikeastaan vain siihen, että aidosti näin toimivat organisaatiot eivät pyri maksimoimaan taloudellista tulosta vaan lyhyesti sanottuna positiivista vaikutusta planeetallemme (sen kaikki asukit huomioiden). Osa varmasti sijoittaa puhtaalla omalla tunnolla, osa taas voidakseen hyödyntää tätä markkinoinnissa. Haluaisin sijoittaa itse tähän toimintaan ihan vain siksi, että olisin ollut auttamassa saamaan tätä positiivista muutosta aikaiseksi, paikallisesti ja globaalisti. En valitettavasti ole kuitenkaan miljardiperijä, enkä ole mittavaa omaisuutta kerryttänyt työtä tekemällä. En ainakaan lähimain sellaista, millaisia investointeja tämä toiminta vaatii. Siispä ajattelin, että yrityksen ytimenä olisi mielikuvitukseton, mutta aina tarpeellinen IT-konsultointi. Tämä olisi se kone, joka generoisi pääomaa yrityksen varsinaiseen ydintoimintaan, edellä mainitun toiminnan tukemiseen ja toimijoihin investoimiseen.
Kaava olisi yksinkertainen. Kokeneet asiantuntijat tekisivät toimeksiantoja, joiden generoimalla tulolla maksettaisiin yrityksen palkat ja muut kulut. Jokainen saisi reilua ja kilpailukykyistä palkkaa. Perinteisen rahalla palkitsemisohjelman sijaan liikevoitto käytettäisiin sellaisten organisaatioiden toimintaan investoimiseen, jotka yrityksen henkilöstö on yhdessä arvioinut ja validoinut täyttävän mielestään donitsitaloustieteen käsityksen “huomisen yritystoiminnasta” ja joihin henkilökunnalla itsellään on myös intohimoa osallistua. Rahallisen tuen lisäksi yritys voisi tukea em. toimijoita osaamisellaan.
Työntekijöiksi yritykseen hakeutuisi enemmän altruistisia idealisteja, mutta tämä olisi tarkoituskin. Rikkaaksi perinteisessä mielessä tällä toiminnalla ei olisi tarkoitus tulla. Sen sijaan tämä voisi olla keino meillä tuhansille yliopisto, IT- ja konsulttitaustaisille päästä osallistumaan planeettamme kannalta paremman elämäntavan rakentamiseen käytännöllisellä tavalla.
Perinteisen markkinoinnin sijaan yritys panostaisi julkaisuihin ja tukemiensa hankkeiden kautta saadun opin levittämiseen. Visiossani yrityksen kotisivut eivät olisi perinteiset konsulttitalon sivut vaan pikemminkin pragmaattinen tietopankki oppeja ja tutkimustuloksia, jota voisivat uudet samanhenkiset yrittäjät hyödyntää. Toiveissani olisi myös korkeakoulu- ja tutkimusyhteistyö, jota kautta julkaisut saisivat näkyvyyttä ja samalla se toimisi kanavana rekrytoida osaajia mukaan.
Yrityksen työntekijän työviikko olisi varmasti epätyypillinen monelle alan konkarille. Haluaisin, että yrityksemme voisi ensisijaisesti tarjota psykologisesti turvallisen ympäristön tehdä korkealaatuista asiantuntijatyötä rauhassa ilman myyntilähtöisen ympäristön luomaa painetta tehdä asioita nopeasti (vaikka ne luonteeltaan vievät kauan). Työympäristön tulee myös tukea täydellisesti työn ja arjen tasapainoa: arvo, jonka perheellisenä ja nämä asiat hyvin huomioonottavalla työnantajalla työskentelevänä tiedän. Tämä tarkoittaisi remote first -ideaa, jossa kaikki työ voidaan lähtökohtaisesti tehdä etänä (toki maalaisjärkeä käyttäen, fyysisillä kohtaamisilla on arvonsa ja paikkansa).
Koska yrityksellä olisi ikään kuin kaksi ydintoimintaa, näkyisi tämän myös työntekijän arjessa. Toimeksiantojen ohella hän halutessaan osallistuisi yrityksen sijoitustoimintaan. Käytän tätä termiä, koska se on kuvaava (sijoittaa voi ilman, että hakee rahallista palkkiota). Sijoitustoiminta vaatii paljon aikaa ja uskoisin osan työntekijöistä hakeutuvan tälle puolelle suuremmalla panoksella. Osa taas saattaisi olla konkreettisesta osallistumisesta vähemmin kiinnostunut ja käyttäisi enemmän aikaa toimeksiantoihin. Molemmat ovat ok ja molempia tarvitaan. Ilman toimeksiantoja yrityksen mission toteuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, siksi kokonaisuutena isompi osa ajasta menisi siihen. Yritys kun rahoittaisi oman toimintansa.
Rahoituksesta puheenollen. Tätä kirjoittaessani visioni on selvä. Yritys ei ottaisi ulkopuolista rahoitusta. Syynä se, että näin yritys voi säilyä riippumattomana ja tehdä itsenäisesti päätöksiä sijoituksistaan oma missio ja arvot ohjaajina. Voisiko yritys olla osakkaana sijoittamissaan yrityksissä? Ehkä. Idea ei olisi tässäkään saada ansioita, jottei se ohjaisi arvoja väärään suuntaan. Toisaalta nämä voisivat generoida tuloja ohjattavaksi uusiin hankkeisiin. Ehkä yrityksen auttamat toimijat toisivat toimeksiantoja, joissa työskentelemällä yritys saisi “puhtaasti” tuloa sijoitettavaksi. En tiedä. Oleellista on vain riippumattomuus.
Idean toimimisen kannalta on kriittistä, että yritys pystyisi rekrytoimaan kestävällä tavalla kokeneita osaajia tekemään toimeksiantoja rahoittaakseen sijoitustoimintansa. Olisiko riittävän moni valmis “uhraamaan” tulospalkkionsa maailmanparantamiseen? En tiedä. Mitä se vaatisi? Näihin asioihin uskomisen lisäksi ehkä ainakin sitä, että työpaikassa olisi äärimmäisen hyvä olla töissä. Se huomioisi ihmisen ihmisenä ja tämän arjen tarpeet ja jo siellä työskentely itsessään olisi ehkäpä kilpailijaa pienemmän palkkapussin arvoista.
Palkkapussin koosta puheenollen. Sen ei ehkä tarvitsisi olla pienempi. Keskimääräistä korkeampaa laskutusta voisi useampi asiakas “sietää”, kun yritys brutaalin läpinäkyvällä tavalla näyttäisi, mitä hyvää he sillä ylimääräisellä saavat aikaan. “Eettis-viherpesua”? Ehkä näin voisi mieltää, mutta silti mahdollisesti toimivaa. Pienempi yritys voisi lisäksi pienestä organisaatiosta johtuvan alhaisemman kulutason vuoksi maksaa enemmän palkkaa, ja kokeneilla asiantuntijoilla on jo lähtökohtaisesti korkeampi tuntitaksa.
Mistä pääsenkin työn laatuun. Korkeaa taksaa voi perustella vain korkealla laadulla. Hyvät tarkoitukset eivät riitä yksinään. Yrityksen tulisi pystyä löytämään kestävällä tavalla toimeksiantoja, joita on aikaa tehdä laadukkaasti, jotta asiakkaat palaavat. Tämä voisi tarkoittaa enemmän kiinteällä hinnalla tehtävää työtä. Time & material -pohjainen konsultointi on ajanut konsulttimarkkinaa suuntaan, jossa juniorit opettelevat asiakkaan piikkiin niitä asioita, joihin asiakas on etsinyt apua. Tämä ei olisi monestakaan syystä tämän yrityksen ydin. Yrityksen asiantuntijat olisivat jo valmiiksi kokeneita ammattilaisia, jotka pystyisivät antamaan ennustettavia hinta-arvioita asiakkaiden toimeksiannoille. Korkealaatuisten tulosten saavuttaminen näissä ennakkoon sovituissa raameissa herättäisi luottamusta ja uskottavuutta yritykseen, joka olisi myös kriittistä sen sijoitustoimintaa tarkasteltaessa. Kuka maksaisi mahdollisesti “ylimääräistä” sijoitustoimintaan, jota johdetaan ja hallitaan huonosti?
Vaikka varsinaisen liikeidea – siis se joukko ongelmia, joiden ratkaisemiseen yritys investoisi ja perehtyisi – ei olekaan vielä selvä, alkaa tämä pohja tuntumaan sellaiselta, että jotain konkreettista sen päällä olisi mahdollista rakentaa. Jätän tämän ajatuksen nyt hautumaan tänä lumisena lopputalven päivänä ja siirryn viettämään aikaa kohta kotiin saapuvan perheeni kanssa.