” — for the first time since the inception of NATO, they will also have to consider how to ensure that the US has the capability to actually meet its commitments”
Näin päättyy Ulkopoliittisen instituutin Jyri Lavikaisen julkaisu “China as the second nuclear peer of the United States: Implications for deterrence in Europe” (luettavissa: https://www.fiia.fi/en/publication/china-as-the-second-nuclear-peer-of-the-united-states?read). Paperilla Yhdysvallat vaikuttavat täysin lyömättömältä sotilasmahdilta. Kuitenkin tilanne on kehittymässä sellaiseksi, jossa heidän huomionsa vääjäämättä tulee leviämään liian laajalle Euroopan kannalta, mikäli tilannetta ei kyetä saada haltuun.
Sanna Marinin ääneen lausuttu itsestäänselvyys (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010146076.html), “Putinista on päästävä eroon”, herätti jälleen kysymyksen siitä, miksei Suomen hallitus yhdessä Euroopan, ennen kaikkea, Saksan ja Ranskan kanssa, aseta samaa tavoitetta.
Olen pohtinut ideaa liiketoiminnalle planetaariset rajoja kunnioittavalle ruuantuotannolle. Se voisi kuitenkin olla helpommin toteutettavissa, jos joku isompi kauppaketju tarttuisi siihen.
En tiedä, ehkä ei koskaan. Näin kommentin liittyen YLE:n uutiseen lapsettoman päätöksestään kohtaamasta kritiikistä (https://yle.fi/a/74-20056776). Ilmeisesti joku alle 25-vuotias oli kertonut haluavansa olla lapseton, mihin joku toinen oli kommentoinut hänen olevan nuori ja mielen voivan vielä muuttuvan.
Tulin isäksi yli 30-vuotiaana. Olen ollut siis lapsellinen ja lapseton aikuisiällä. Tiedän, etten vaihtaisi isänä olemista ikinä lapsettomaan aikaan.
Mietin (aivan rehellisesti ilman sarkasmia), että voiko kukaan aikuinen koskaan todella tietää haluavansa olla lapseton, mikäli ei ole kokenut vanhemmuutta? Vapaa tahto olla lapseton on tietysti tyystin eri asia, mutta siis, että voisi aidosti itse näitä kahta tilaa vertailla.
Juomavettä, ruokaa, perusterveydenhuoltoa ja yleissivistävää koulutusta ei tulisi yksityistää, koska ne ovat kaikki asioita, joiden mittaaminen rahassa on moraalitonta.
Kirjoitin tämän tekstin, voidakseni helposti jakaa näkemykseni luonnonsuojelun merkityksestä.
Luonto ei tarvitse ihmisen apua. Maailmankaikkeus on olemassa tavalla tai toisella riippumatta siitä, kykenemmekö me ihmiset elämään kotiplaneetallamme. Kaikki luonnon suojelemiseen liittyvä tekeminen tehdään ja on tehtävä vain ihmiskunnan jatkuvuuden varmistamiseksi.
Jos ihmiskunnan säilyminen ei ole luonnonsuojelun päämäärä, mikä sitten? Onko tarkoitus minimoida aiheuttamamme vahingot muille elämänmuodoille marssiessamme joukkoitsemurhaan? En ole tämän ajatuksen kannattaja.
Planeettamme rajoja tulee kunnioittaa, jotta meillä kaikilla ihmisillä, tasa-arvoisesti, säilyy hyvän elämän mahdollistama elinympäristö sen kaikessa monimuotoisuudessaan. Tämä elinympäristö on yhteiskuntien olemassaolon perusta ja liike-elämän toimintaympäristö, jota ilman kumpaakaan ei ole olemassa.