Elämästäni: ihmissuhteista
Olen aina tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi. Nautin omasta rauhasta ja ajatuksistani. Tunnen oloni kotoisaksi omassa seurassani ja tarvitsen hiljaista aikaa.
Ajatukseni eivät aina kohtaa muiden kanssa, ja pinnallinen small talk ei ole vahvuuteni. Joillekin tämä on antanut minusta kuvan snobina, mikä on jäänyt harmittamaan. En pidä itseäni snobina; olen vain enemmän syvällisten keskustelujen ja merkityksellisten vuorovaikutusten ystävä. Nämä kohtaamiset antavat minulle voimaa ja innostavat minua. Olen varautunut uusien ihmisten kanssa, mikä on myös hidastanut uusien ihmissuhteiden muodostumista. Kuitenkin pyrin olemaan avoin ja aktiivinen vuorovaikutuksessa, ja uskon, että oikeiden ihmisten kanssa löydän yhteyden ja pystyn rakentamaan merkityksellisiä suhteita ajan myötä.
Isäni on samanlainen. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä elämäni aikana, ja hän on minulle rakas, viisas opettaja ja yksi parhaista ystävistäni. Hänen esimerkkinsä kautta olen omaksunut tavan nauttia omasta seurastani ja olla yksin. Äitini sen sijaan on hyvin sosiaalinen ja kaipaa seuraa. Vaikka rakastankin häntä suuresti, hänen omalaatuisuutensa on tehnyt kohtaamisista muiden ihmisten kanssa stressaavia etenkin lapsuudessani. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut omien ihmissuhdetaitojeni kehittymiseen. On kuitenkin tärkeää mainita, että olen perinyt äidiltäni sosiaalista älykkyyttä ja joitakin piirtämisen taitoja, jotka ovat rikastuttaneet elämääni. Toisaalta tämä on vaikuttanut siihen, että luovuuteni ja tietyt älykkyyden osa-alueet ovat kehittyneet enemmän kuin ihmissuhteeni, sillä olen ehkä keskittynyt enemmän itsenäiseen ilmaisuun ja sisäiseen pohdintaan kuin ulkoiseen vuorovaikutukseen.
Nuorempana pidin yksin olemista heikkoutena, mutta nykyään näen sen voimavarana. Yritin epätoivoisesti “kuulua joukkoon”, mikä ahdisti ja vei energiaa. Roolin näytteleminen ja teeskentely horjuttivat itsetuntoani. Nämä kokemukset ovat kuitenkin opettaneet minulle paljon, ja vanhempana olen alkanut ymmärtää ihmissuhteiden merkityksen syvällisemmin. Tiedostan, että maailmamme perustuu näihin suhteisiin, eikä niiden puuttumista pysty korvaamaan pelkästään muilla taidoilla tai resursseilla. Sen sijaan olen oppinut arvostamaan niitä hetkiä, joina voin olla yksin ja ladata voimiani, samalla kun pyrin luomaan merkityksellisiä ihmissuhteita, jotka tuovat elämääni iloa ja syvyyttä.
Ihmissuhteisiin liittyen antaisin nuorelle itselleni ja omalle pojalleni kaksi oppia.
Määrittele itse menestyksesi ja luota määritelmääsi. Ole rohkeasti oma itsesi ja luota omiin vaistoihisi siitä, mitä haluat elämältäsi. Älä vertaa itseäsi muihin tai anna ulkoisten standardien määritellä onnellisuuttasi. Kun seuraat omia intohimojasi ja arvojasi, löydät todellisen merkityksen ja tyydytyksen elämässäsi. Muista, että jokainen polku on ainutlaatuinen, ja se, mikä tekee sinut onnelliseksi, voi poiketa toisista.
Panosta aktiivisesti hyviin ihmissuhteisiin. Älä käytä aikaa ja energiaa suhteisiin, jotka vievät sinua alaspäin tai saavat sinut voimaan pahoin. Hyvät ihmissuhteet voivat olla merkittävä voimavara elämässäsi ja tukea sinua vaikeina aikoina. Pidä huolta niistä ihmissuhteista, jotka antavat sinulle iloa ja tukevat sinua kasvamaan. Muista myös nähdä vaivaa näiden suhteiden ylläpitämiseksi ja rakentamiseksi. Jopa lyhyt kahvihetki hyvän ystävän kanssa voi tuoda valtavasti iloa ja voimaa elämääsi. Terveet ihmissuhteet ovat avain onnelliseen elämään, joten panosta niihin.