Eurooppa haluaa keskustella sotilastekoälystä, mutta kuunteleeko kukaan?
Luin Ulkopoliittisen instituutin (UPI) työpaperin ”The EU and military AI governance: Forging value-based coalitions in an age of strategic competition” (luettavissa: https://www.fiia.fi/en/publication/the-eu-and-military-ai-governance?read).
Tekoälyn käyttö on lisääntynyt sekä siviili- että sotilasalalla, mikä herättää eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä. Tekoälyn uskotaan olevan jopa niin merkittävä muutostekijä, että UPI on jo aiemmin verrannut sen hallintatarvetta ydinasevalvontaan (”Nuclear arms control policies and safety in artificial intelligence: Transferable lessons or false equivalence?”, luettavissa https://www.fiia.fi/en/publication/nuclear-arms-control-policies-and-safety-in-artificial-intelligence).
Stanfordin yliopiston “Artificial Intelligence Index Report 2023” -raportin (luettavissa: https://aiindex.stanford.edu/wp-content/uploads/2023/04/HAI_AI-Index-Report_2023.pdf) mukaan “AI is expected to become a crucial component of economic and military power in the near future”. Tästä syystä Yhdysvallat ja Kiina investoivat siihen valtavasti rahaa ja osaamista. Raportin mukaan Yhdysvalloissa yksityisiä investointia tekoälyyn tehtiin vuonna 2022 noin 47 ja Kiinassa noin 13 miljardilla dollarilla. Koska pelkät puolijohteet (muuten eräs syy siihen, miksei USA salli Taiwanin päätyä Kiinan hallintaan) ja investoinnit ovat kuitenkin tarpeettomia ilman tekoälyohjelmia, maat investoivat myös tutkimukseen Raportin mukaan vuosina 2010-21 tekoälyn tieteellisistä julkaisuista lähes 40% oli kiinalaisia ja 10% yhdysvalloista (vertailuksi EU:n ja UK:n yhteinen osuus oli 15%).
Voitanee turvallisesti olettaa tekoälyn olevan niin merkittävä tekijä, että mailla, joilla on teknologiassa etu toisiin nähden, on myös turvallisuuspoliittisesti merkittävää – tai näin nämä suurvallat uskovat. Eurooppa hakenee tässä yhtälössä valistuneen sovittelevaa kulmaa. On tärkeä vähentää “asevarustelua” ja ennaltaehkäistä ja estää sellaista kehitystä, joka uhkaa planeetallemme ja ihmiskunnalle rakentevaa tulevaisuutta. Mutta toimiiko tämä strategia Euroopan kannalta? Tai onko meillä vaihtoehtoja?
“Punainen kuningatar” saa USA:n ja Kiinan kilpailemaan tässä loppuun saakka. Voittaja pääsee niskanpäälle. USA:lle se tarkoittaa vahvempaa otetta maailmasta ja Kiinalle mahdollisuutta tulla tasapäisemmäksi USA:n kanssa. En usko kummankaan hidastavan moraalisisista syistä teknolgoian kehitystä, koska ei voida luottaa toisen niin tekevän. Olemme siis samassa tilanteessa, kuin ydinaseiden kanssa. Säännöt voidaan luoda, kun merkittävillä pelaajilla on riittävät pelinappulat “molemminpuoliseen varmaan tuhoon” (https://en.wikipedia.org/wiki/Mutual_assured_destruction).
“Järjen äänen” edustaminen tässä kehityksessä on jaloa, mutta saattaa jäädä vähäiselle merkitykselle. Ehkä EU:n ja UK:n tulisi itse pyrkiä sellaiseen asemaan teknologiassa, että sen käytön säännöistä voisi tasavertaisemmin käydä keskustelua Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Tässäkin asiassa yhteistä visiota tai sen toteuttamiseen tarvittavia resursseja ei taida olla. Jäänemme siis yleisöksi seuraamaan asian kehittymistä.