Yksilön mahdollisuuksista vähentää kulutusta
Kirjoitin tämän vastauksen eräälle, mutten pystynyt sitä järkevästi julkaisemaan kyseisellä alustalla. Hän ehdotti yhteisesti sovittua globaalia BKT:n laskua. Ajatusleikkinä toimivassa ideassa on kuitenkin valtavia oletuksia, jotka ovat oman käsitykseni mukaan ristiriidassa ihmisluonnon kanssa. Kirjoitin yksilön valintojen merkityksestä kansainvälisten sopimusten rinnalla.
Vaikka kuluttajat ovat vastuussa valinnoistaan, se ei tosiaan riitä ratkaisemaan ongelmaa. Valtioiden tulisi osallistua asiaan ja ohjata liike-elämää kantamaan osansa kustannuksista, jotta vastuullinen kuluttaminen ei jäisi vain taloudellisesti onnekkaiden harrastukseksi. Olen kuitenkin pessimistinen suurvaltojen sitoutumisen suhteen. Mikäli suuret markkinat vaatisivat muutosta, tilanne voisi olla toinen.
Valinnoilla on kuitenkin merkitystä, vaikka tarjonnassa olisi rajoitteita. Kun jätämme hankkimatta tai tekemättä asioita, jotka kuluttavat energiaa, kokonaiskulutus vähenee vääjäämättä. Tässä on joitakin esimerkkejä, joita suurin osa paljon kuluttavasta väestöstä voi toteuttaa. Esimerkit eivät ole ehdottomia eivätkä sovi kaikille, mutta niillä on näkyviä vaikutuksia erityisesti suurimpiin hiilidioksidipäästöistä vastaaviin toimialoihin:
- Asuminen: Pienemmät, energiatehokkaammat asunnot.
- Ravinto: Lihansyönnin vähentäminen ja luonnonmukaisesti kasvatettujen kasvisten suosiminen.
- Vaatteet: Samojen vaatteiden pitkäaikainen käyttö, fyysisesti kestävien vaatteiden valitseminen ja vaatteiden korjaaminen uuden ostamisen sijaan.
- Liikkuminen: Jalan, pyörällä ja julkisella liikenteellä kulkeminen.
- Teknologia: Älypuhelinten ja muiden laitteiden käyttöiän pidentäminen ja digitaalisten palveluiden käytön vähentäminen.
- Vapaa-aika: Aineettomien elämysten suosiminen, vapaa-ajan lentämisen lopettaminen ja turhan tavaran hankinnan vähentäminen.
Ongelmana on, että kulutus ja tuotanto ovat tällä hetkellä suurempia kuin mitä planeetta kestää, tarjoten samalla kaikille ihmisille hyvät elinolosuhteet. Yritykset pyrkivät edelleen tuottamaan yhtä paljon tai enemmän, mutta “eettisemmin”. En usko, että yritykset kantavat riittävästi vastuuta, ellei vastuun laiminlyönnistä aiheudu niille todellsita taloudellista haittaa. Ongelmaa ei voida ratkaista pelkästään paremmilla vaihtoehdoilla, vaan yksinkertaisesti kuluttamalla vähemmän yksilötasolla. BKT:n lasku kaiketi käytännössä tarkoittaisi tätä, ja se lähtee jokaisesta meistä.