Vallasta
Olen kiinnostunut ymmärtämään meidän ihmisten maailman valtaa ja syitä sille, miksi valtiot toimivat kuten ne toimivat. Minua kiinnostaa myös esimerkiksi se, miksi Suomi ei ole diktatuuri. Olen lukenut viime aikoina paljon taloustieteen ja valtio-opin ajatuksia. Itseäni kiehtovimpia ideoita ovat tarjonneet Nobelistit Acemoglu ja Robinson, joiden tekstit ovat helpottaneet artikuloimaan omia ajatuksiani. Tässä on niistä muutama.
Tavallaan suomalaisen yhteiskuntamme instituutioiden ja kansalaisten välinen vuorovaikutus tulisi nähdä taisteluna heidän kahlitsemiseksi, joilla ei valtaa tulisi olla, mutta jotka tekevät kaikkensa sen saadakseen, ja siksi päätyvät sitä todennäköisesti käyttämään. Koska valtaa halajava ei halua sitä jakaa, ja koska valtaistuimen itselleen moni halajaisi, hidastavat nämä ihmiset keskenään toisiaan. He eivät tee sitä kuitenkaan tarpeeksi, sillä valtaa halajava ei lopulta halua järjestelmää, jossa valta liukenee liikaa.
Sen sijaan riittävän monen sellaisen, joka valtaa ei halua (ja siksi olisivat vallan arvoisia) tulee tehdä kaikkensa yhteiskunnan joka tasolla valvoakseen, haastaakseen ja kahlehtiakseen instituutioitamme ja heitä, jotka yhteiskunnassa valtaa pitävät. Onnistuakseen tässä heidän on osallistuttava yhteiskunnan poliittisten instituutioiden toimintaan. Tämä edellyttää näiden instituutioiden inklusiivista* luonnetta ja sen luonteen säilyttämistä, jossa korkea osaaminen on ensiarvoisen tärkeässä roolissa. Tietämätöntä voi hallita vajaallakin tiedolla, mutta monialaisesti asioita ymmärtäviä ja kriittisesti ajattelevia se on huomattavasti vaikeampaa.
Vallan kahlehtimisen näkökulmasta meillä Suomessa voikin olla eräs etu: hyvä niukkuus. Meillä ei ole mittavia luonnonvaroja, jotka kaappaamalla kukaan pääsisi kansalaisista riippumatta uuttamaan arvoa itselleen. Ehkä se onkin tekijä, joka on myötävaikuttanut suomalaisten inklusiivisten poliittisten ja taloudellisten instituutioiden syntyyn. Yksilöllisellä tasolla osaavaa kanssa on vaikeampi kahlita ja valjastaa kleptokratian koneeksi. Öljyn ja kaasun voi varastaa, mutta valtio ei voi pakottaa innovaatiota (niin hyvässä kuin pahassa).
*: “Inklusiiviset — instituutiot sallivat suurten ihmisjoukkojen taloudelliseen toimintaan osallistumisen ja rohkaisevat heitä osallistumaan sellaiseen toimintaan, joka hyödyntää heidän lahjojaan ja taitojaan parhaalla tavalla ja antaa heille mahdollisuuden valita haluamallaan tavalla.” Miksi maat kaatuvat, Acemoglu ja Robinson