Missä vaiheessa voi todella tietää, haluavansa olla lapseton?
En tiedä, ehkä ei koskaan. Näin kommentin liittyen YLE:n uutiseen lapsettoman päätöksestään kohtaamasta kritiikistä (https://yle.fi/a/74-20056776). Ilmeisesti joku alle 25-vuotias oli kertonut haluavansa olla lapseton, mihin joku toinen oli kommentoinut hänen olevan nuori ja mielen voivan vielä muuttuvan.
Tulin isäksi yli 30-vuotiaana. Olen ollut siis lapsellinen ja lapseton aikuisiällä. Tiedän, etten vaihtaisi isänä olemista ikinä lapsettomaan aikaan.
Mietin (aivan rehellisesti ilman sarkasmia), että voiko kukaan aikuinen koskaan todella tietää haluavansa olla lapseton, mikäli ei ole kokenut vanhemmuutta? Vapaa tahto olla lapseton on tietysti tyystin eri asia, mutta siis, että voisi aidosti itse näitä kahta tilaa vertailla.