Festina lente

Pohdin aihetta miettiessäni tapaa elää Maassa kestävällä tavalla. Ajattelin, että ajatusleikki siitä, mitä uudella planeetalla, vihamielisessä ympäristössä ja hyvin rajoitetuilla resursseilla eläminen edellyttäisi voisi tuoda uusia ajatuksia, miten selviämme Maassa ilmastonmuutoksen kaltaisten ilmiöiden kanssa, tai jopa ennaltaehkäisemään niitä.

Olen rajannut skenaariosta pois sellaiset tieteen ja teknologian innovaatiot, jotka olisivat edellytyksiä elämiseen Marsissa. Osa näistä voisi hyvinkin muokata pohtimiani yhteiskuntafilosofisia teemoja, mutta ajattelin spekuloinnin määrän kasvavan liikaa.

Tausta

Asuttamisen syyt

Syitä Marsin asuttamiselle ovat varmasti resurssit, uusi elinympäristö ekokatastrofin varalle ja yleinen kunnianhimo. Mitä muita syitä on?

Ensimmäiset asuttajat

Ensimmäiset asuttajat edustanevat länsimaista (pääasiassa Yhdysvallat) tai Kiinalaista ajattelua. Onko muita uskottavia vaihtoehtoja? (Kansainvälisen yhteisön lähettämän yhdyskunnan katsoisin silti edustavan länsimaista ajattelua.)

Yhteisön ominaispiirteitä

• vihamielinen ympäristö
• hengissäsäilyminen teknologian avulla
• yhteisön pieni koko
• yhteinen historia ensimmäisestä Marsissa syntyneestä sukupolvesta asti
• Maassa syntynyt väestö edustaisi ominaisuuksiltaan Maan “parhaimmistoa” ainakin jollain tavalla arvioituna, joka tapauksessa he eivät olisi keskivertoihmisiä

Skenaariot

Ajatusleikkiä voi pelata ainakin kahdella skenaariolla ja näiden yhdistelmällä. – Skenaario A:ssa elämä Marsissa edellyttää yhteyttä Maahan (esimerkiksi resurssit). – Skenaario B:ssä elämä Marssissa säilyy ilman yhteyttä Maahan. – Yhdistelmässä leikitään ajatuksella, jossa Marsin yhteiskunta siirtyy A:sta B:hen jossain ajassa tai B tulee pakotettuna (vrt. Yhdysvaltojen itsenäistymisprosessi Britanniasta).

Näissä skenaarioissa oletuksena on, että asuttamista ei voida keskeyttää ja Maahan palata esimerkiksi ylitsepääsemättömän ongelman sattuessa. Mars on yhteisön ainoa mahdollinen koti.

Bonusskenaariona ovat ihmisoikeudelliset näkökulmat liittyen Maan ja Marsin suhteeseen: ketkä saisivat mennä Marsiin (tai ketkä eivät saisi), miten Marsiin saisi kohdistaa sotatoimia tai miten Mars voisi kohdistaa sotatoimia Maahan.

Kysymykset

Olen kerännyt seuraavaan listaan kysymyksiä tukemaan skenaarioista keskustelemista.

• Onko Marsissa kansalaisuuksia?
• Miten yhteiskunnan säännöt muodostettaisiin?
• Miten yhteisö käsittelee tilanteen, joka vaarantaa elämän Marssissa?
• Onko Marsissa yksityistä omaisuutta?
• Olisiko Marsissa rahaa? Saisiko rahaa kertyä?
• Miten päätökset tehdään yhteisten resurssien käytöstä?
• Miten päätösten toteutumista valvotaan?
• Miten poikkeamiin puututtaisiin?
• Olisiko sääntöjen rikkomisesta seuraamuksia?
• Miten seuraamukset toimeenpantaisiin? Kuka toimeenpanee?
• Millaiset säännöt on lisääntymiseen liittyen?
• Mitä vapauksia on?
• Entä millaisia vapauksia ei voi olla huomioiden ympäristön tuomat rajoitteet?
• Miten uusista vapauksista tai niiden rajoittamisesta päätetään?
• Miten yhteistyötä Maahan hoidetaan?
• Mitä valtaa Maalla olisi Marsiin? Kuka ja miten tätä valtaa ja sen toimeenpanoa valvottaisiin? Mikä olisi Marsin rooli valvonnassa?
• Mitä tehdään vapaa-ajalla? Onko vapaa-aikaa?

Päivitän kysymyksiä aika-ajoin.

Pohdinta

Skenaario A

Hypoteesini on, että toisen planeetan asuttaminen alkaa vähintäänkin osittain elinkeinoelämän toimesta. Tämähän on jo alkanut esimerkiksi Elon Muskin toimesta. Sillä on asuttamiselle omat intressit, jotka se haluaa varmistaa. Tässä skenaariossa tämä ohjaa elämää toisella planeetalla.

Maan hallinnan vaikutus arkeen

Elämä on ensisijaisesti siirtokuntaelämää, jonka tehtävä on turvata päämiehen intressit. Kontrollit ja säännöt tulevat Maasta, eikä elämää ensimmäisen sukupolven aikana ehkä koeta “vapaaksi” kuin Maassa (“olemme suorittamassa tehtävää”). Säännöt tulevat yritykseltä, joka noudattaa parhaaksi näkemällään tavalla Maan lainsäädäntöä. Projekti kerännee koko maailman huomion, joten räikeimpiin ylilyönteihin ei ehkä ole mahdollisuutta.

Marsin asuttamiseen sisältyy valtavia investointeja ja riskejä. Ehkäpä jopa sellaisia, että yritykset päättävät yhdessä YK:n kaltaisten toimijoiden kanssa sopia säännöistä, joilla minimoidaan inhimillinen, mutta myös taloudellinen riski rajoittamalla miten kilpailua voidaan harjoittaa Marsissa. Kilpailevien ryhmien järjestyminen Marsiin voisi olla kohtalokasta.

Päätöksenteko Marsissa

Asuttajat ovat lopulta omillaan. Heidän fyysisen ja henkisen toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää ja tähän liittyy autonomia hallita omaa elämää. He ovat kirjaimellisesti “samassa veneessä”: tässä ympäristössä yksilön virhearviointi voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin tai koko yhteisön tuhoutumiseen.

Oletuksena on myös, että kaikkien resurssien vaaliminen olisi tärkeää ja ylikulutus ei olisi mahdollista ilman konkreettisia negatiivisia seurauksia koko yhteisölle. Oletus siis on, että esimerkiksi päätöksenteon mallit joutuvat ratkaisemaan tämän rajoituksen antamatta sitä yksilöiden moraalin varaan (“voisin kuluttaa liikaa, mutta en nyt kuluta, koska olen hyvä ihminen”).

Asuttajat joutuisivat harjoittamaan arjessaan päätöksentekoa, jossa sen vaikutus selviytymiseen olisi päätöksenteon tärkein komponentti. Yhteisön selviämisen varmistava vaihtoehto olisi aina tärkein riippumatta sen vaikutuksista yksilöihin. (Tässä kohtaa voisi tietenkin lisätä skenaarion C, jossa asuttamisen päättäminen ja paluu Maahan olisi mahdollista.)

Mikäli asiaan ei tunnisteta liittyväksi tätä komponenttia, jonkinlainen demokratia ja yhteisön hyvinvoinnin maksimointi takaamalla kaikille riittävä hyvinvointi olisi mahdollinen keino. Mikäli elämä olisi pääasiassa jatkuvuuden varmistamista alkutuotantomaisessa ympäristössä, hyvinvointi muodostuisi ehkä vapaa-ajasta ja miten sitä voisi käyttää.