Miksi sukupuoli on irrotettava sukupuolikeskustelusta?

Tämä aihe tuli mieleen taannoin ystäväni kanssa käydystä keskustelusta. Aihe ei ole vielä oikein jäsentynyt, mutta koin tarpeen kirjoittaa sitä jotakin. Minulla on tekstissä ainakin kaksi teemaa, joiden suhde toisiinsa ei vielä tässä toimi. Parannan kirjoitusta myöhemmin.

Alkuun muutama kirjoittajan oma asiaa taustoittavaa oletus:

1) Asioista tulee voida käydä avointa keskustelua ja tulematta tuomituksi. 2) Jos loukkaantumiseksi tulemisen saa viestin vastaanottaja määritellä itse, ehdotan, että asian esittämisen tarkoituksen (esimerkiksi ei-loukkaamistarkoituksessa esitetty asia) saa vastaavasti määritellä viestin kirjoittaja. 3) Korvaamalla mielivaltaisen asian toisella, ei oikeudenmukaisuus, elämänlaatu tai muu positiivinen asia välttämättä parane.

Viime vuosien aikana sukupuoli on saanut selvän oman sijansa Suomen informaatiotilassa. Perinteisiä sukupuolirooleja on haastettu sekä rationaalisilla että kapinoivilla tavoilla. Lisäksi sukupuolen määritelmää itsessään on haastettu myös puhtaasti mielipidepohjaisesti. Näkökulmilla on kannattajia, jotka asettuvat vahvasti ja äänekkäästi asian puolesta tai sitä vastaan. Molemmilla ryhmillä on myös vahva sosiaalisen median edustus ja niin kutsuttua canceloimista tehdään.

Omat ajatukseni varsinaisesta aiheesta ovat yksinkertaiset. Esitän tässä kuitenkin ajatuksia siihen, miten aiheesta käytävää keskustelua voisi parantaa, tekemällä siitä rakentavampaa vähentämällä vastakkainasettelua luovia elementtejä.

Puhutaan samasta asiasta

Uskon kielellä olevan keskeinen merkitys siihen, miten ajattelemme ja ymmärrämme toisiamme. Tässäkin asiassa termien määritteleminen keskustelun aluksi parantaisi keskustelun laatua, mikä taas edesauttaisi myös arvokkaan asian, kuten tasa-arvon, edistämistä.

Osa rakentavastakin keskustelusta lähtee väärille urille jo alussa, kun keskustelun osapuolet ymmärtävät sen ytimessä olevan peruskäsitteen eri tavoin. Toiselle sukupuoli tarkoittaa biologista sukupuolta, kun toiselle se merkitsee laajempaa, sosiaalista sukupuolta, jonka merkitys kattaa myös sukupuoliroolit tai henkilökohtaisen identiteetin.

Kun keskustelussa, etenkin kasvottomassa ja julkisessa, toinen haluaa puolustaa ilmaisunvapauttaan määrittelemällä identiteettinsä merenneidoksi, toinen keskustelija hermostuu, kun ei pysty ymmärtämään ihmisen voivan lajina olla jotain muuta. En lähde tässä kirjoituksessa edellä mainittuja lajin ominaisuuksia avaamaan, mutta onhan asiasta hankala keskustella, jos keskustelun aihe on molemmille epäselvä.

Tarpeeton juridinen sukupuoli

Varsinaisesta asiasta minulla on yksi ajatus ja se liittyy juridiseen sukupuoleen. Haluaisin irrottaa sukupuolen, siis biologisen, sosiaalisen tai muun sukupuolen, juridisesta kontekstista täysin. Vaikka on selvää, ettei ihminen synny pyhästä hengestä, laissa ei tarvitsisi mielestäni puhua kuin esimerkiksi “vanhemmasta” tai “huoltajasta” (lapsesta vastuussa oleva luonnollinen henkilö). Vastaavia esimerkkejä lienee useita. Mikäli jossain tapauksessa lajimme edustajan biologisella sukupuolella olisi jokin looginen merkitys juridisesta (oikeudenmukaisuuden) näkökulmasta, haluaisin tämän ymmärtää.

Juridisen sukupuolen häivyttäminen toisi seuraavia etuja:

Mielen pahoittamisesta

Eräs äänekäs osa-alue keskusteluissa liittyy jonnekin sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välimaastoon, jossa kielellä ja sen uudistamisella vaikuttaa olevan keskeinen osa. En koe itse edistäväni vahingollisia sosiaalisen sukupuolen ilmiöitä. Ainakaan se ei ole ollut tarkoitukseni. Kuitenkin voin tätä tahattomasti tehdä mikroagressioiden muodossa (käyttämällä ilmaisuja, joissa on mukana loukkaavia elementtejä, mutta joita en itse tunnusta).

Minulle koko sosiaalisen sukupuolen merkitys on yksilönä vähäinen, mutta koska tämä on mielestäni se keskustelun äänekkäin osa, joka tulee myös eniten ymmärretyksi väärin – tahallaan tai tahattomasti – otan sen kirjoitukseen mukaan.

Esimerkki: esimies-sanan käytöstä

Otan esimerkiksi esimies-sanan. Keskustelussa henkilö A käyttää sanaa esimies (sosiaalisen sukupuolen näkökulmasta) tavalla, josta keskustelukumppani B loukkaantuu. B toivoo henkilöä A muuttamaan sanavalintaansa. A päättää kuitenkin jatkaa esimies-sanan käyttöä. Kuka on oikeassa?

Jos oletamme henkilön A olevan oikeassa, kun hän päättää olla muuttamatta toimintaansa, onko meistä oikein, että hän puolustaessaan omaa oikeuttaan puhua voimassa olevalla kielellä samalla tietoisesti vahingoittaa keskustelukumppaniaan (jos B on tämän tehnyt selväksi)? Jos A ei tarkoita pahaa, mitätöikö se B:n kokemuksen?

Jos taas oletamme henkilön B olevan oikeassa, olemme toisella tapaa hankalassa tilanteessa. Tällöin henkilö B asettaa oman loukkaantumisensa A:n viestin tarkoituksen edelle. Jos A käytti termiä pelkästään identifioidakseen toimijaa tai työtehtävää ilman minkäänlaista viittausta sukupuoleen, tulisiko hänen muuttaa voimassa olevaa kieltä keskustelukumppaninsa toiveen mukaisesti?

Ovatko A ja B molemmat oikeassa ja väärässä? Onko kyseessä sallittava ja tarpeellinen määrä epämukavuutta, mikä rakentavaan keskusteluun usein tarvitaan (nykyisen käsitysten haastaminen, poisoppiminen ja uuden oppiminen)?

Tämä on hankala tilanne. Pahaa kokemusta ei voida sivuuttaa, mutta yhtä lailla on hankalaa, jos vain vastaanottavalla osapuolella on oikeus määritellä koko tarkoitus vs. kokeman lopputulema. Tällöin kaikissa epäselvissä tilanteissa kokeva osapuoli voisi käyttää tilannetta mielivaltaisesti hyväkseen. Ehkä tästä “mielensä pahoittamiseksi” kutsutussa ilmiössä onkin kyse.

Rakentavan keskustelun pelisääntöjä

Rakentava julkisen keskustelun käymiseksi (jos tätä edes kukaan todella pyrkii tekemään) olisikin mielestäni hyvä erottaa ja määritellä keskusteluja käyville selvästi tilanteet, joissa tilanteen uhri voidaan määritellä pelkän kokemuksen perusteella ilman mitään muita indikaattoreita.

Räikeä esimerkki: refleksinä lähtenyt isku halvaannuttaa toisen vs. ajattelematon letkautus saa toisen pahalla mielelle. On selvää, että vaikka iskua ei ole tarkoitettu vahingoittavaksi, toisen henkilön halvautuminen on johtunut tästä.

Sen sijaan toinen esimerkki on vaikeampi. On yksilöllistä, miten pahaa mieltä koetaan ja miten se voi vaikuttaa esimerkiksi mielenterveyteen. Siinä missä ensimmäisessä tapauksessa oman toiminnan seurauksia pystyy johdonmukaisesti ennustamaan ja siten vaikuttamaan oman viestinsä (tai huitaisunsa) tarkoitukseen, se on vaikeampaa jälkimmäisessä tapauksessa. Siksi keskustelun pelisääntöjenkin tulisi olla erilaiset näille aiheelle ja selvät molemmille osapuolille.

Ehkä on kuitenkin niin, että rakentavat keskustelut tästäkin aiheesta käydään jossain muualla, kuin sosiaalisessa mediassa tai lehtien sivuilla, missä hankalistakin asioista voi keskustella psykologisesti turvallisesti asian omasta kannasta riippumatta.