Mikä on uskottava vaihtoehto?

Lisäys 11.7.2021: Suosittelen tutustumaan tähän aloitteeseen: An Open Letter Against Apple's Privacy-Invasive Content Scanning Technology

Kirjoitukseni liittyy Applen aikomukseen tunnistaa ja ilmiantaa asiakkaidensa pilveensä tallennetuista kuvista tunnettu lapsipornomateriaali. En tutki tai arvio varsinaista teknistä toteutusta, sillä Apple on havainnollistanut sitä hyvin dokumentaatiossaan ja tietoturva- ja suoja-alan ammattilaiset ovat antaneet siitä näkemyksiään. Esimerkiksi John Gruberin kirjoitukseen sekä EFF:n artikkeliin kannattaa tutustua.

(Sivuhuomioina mainittakoon, että lapsiporno on kafkamaisen nerokas perustelu tällaisen teknologian edistämiseen. Luonnollisesti on äärimmäisen tärkeää kitkeä kaikki väkivalta ja ihmisarvoja loukkaava toiminta. Objektiivinen keskustelu keinoista kuitenkin hankaloituu, kun kriitikkoja voi helposti, mutta toki väärin, syytää äärimmäisen pahan asian vähättelystä tai pahimmillaan maalittaa heitä syyttämällä valheellisesti tällaisen materiaalin hallussapidosta.)

Viettävällä pinnalla

Aloitan aiheestakin nousseista viettävän pinnan (slippery slope) argumenteista. Huolena on, että Applen toteuttamalla ratkaisulla voisi helposti tutkia kuvia ja muuta sisältöä minkä tahansa etsittävien aineistojen osalta. Nyt kyse on lapsipornosta, mutta ehkä jokin valtiovalta voisi pakottaa teknologian esimerkiksi opposition toiminnan tukahduttamiseen. Viittamani artikkelit ovat ottaneet kantaa siihen, olisiko tämä teknisesti uskottavaa. Mikään ei tätä mahdollisuutta ole ilmeisesti eksplisiittisesti voinut todistaa mahdottomaksi.

Kyse on siis pohjimmiltaan luottamuksesta yritykseen ja valtioon. Luottamukseen, että he eivät tätä tee, vaikka se olisi mahdollista. En spekuloi sillä, tehdäänkö tätä jo nyt. Hypoteesini on, että ”Applen ratkaisun kaltaista ratkaisua käytetään tulevaisuudessa myös muun, kuin lapsipornon tunnistamiseen.” Aika todistanee tämän vääräksi tai oikeaksi. Tästä pääsemme kuitenkin kirjoitukseni kysymykseen: mikä on uskottava vaihtoehto?

Kenet valitset?

Olen keskimääräistä kiinnostuneempi yksityisyydestäni. Olen silti tehnyt useita kompromisseja perhearjen käytännöllisyyden ja periaatteen välillä. Digitaalista aineistoaan on teoriassa mahdollista pitää suojassa (varauksin), mutta vaihtoehtokustannus kasvaa helposti tavalliselle käyttäjälle liian suureksi (vaiva, vaadittava osaaminen ja epäkäytännöllisyys).

Äärimmäisiin teknologisiin ratkaisuihin siirtyminen ei siis ole uskottava vaihtoehto tavalliselle käyttäjälle. Aktivistit, journalistit ja tiettyjen tieteenalojen tutkijat ovat luonnollisesti hyviä esimerkkejä poikkeuksista, enkä laske heitä tässä normaaleiksi käyttäjiksi.

Google ja Microsoft tarjoavat Appela vastaavia palveluita, mutta ovat kaikki yhdysvaltalaisia yrityksiä. Väitän, että tässä asiassa valtiolla on yritystä merkittävämpi rooli, jota ei voi sivuuttaa keskustelussa. On siis mielestäni turhaa vertailla yrityksiä tai luottamustamme niihin asiassa, joka liittyy valtiollisten intressien turvaamiseen liiketoiminnan sijaan. Alkuperäisessä asiassahan on kyse rikollisen toiminnan karsimisesta, ei liiketoiminnan edistämisestä.

Aiheeseen liittyvässä keskustelussa teknologian väärinkäytöksistä esitetään jopa kauhuskenaarioita, joissa lapsipornoa voisi viedä käyttäjän koneelle tarkoituksella aiheuttaa tälle ongelmia. Ei ole uskottavaa ajatella, että Applen kaltaiset yritykset tekisivät tätä omasta vapaasta tahdostaan (onko esittää tapauksia, joissa yritykset toimisivat näin). Koska voidaan olettaa, että yrityksellä ei ole tähän omia intressejä, käytännössä jäljelle jäävät valtiolliset tahot (oma tai muut) ja rikolliset. Keskityn tässä kirjoituksessa valtiollisiin tahoihin. Valtio voi toki toimia rikollisella tavalla omia kansalaisiaan kohtaan.

Väitänkin siis, että pohjimmiltaan joudumme valitsemaan, halusimme tai emme, luotammeko Yhdysvaltojen, Euroopan, Venäjän vai Kiinan jakavan parhaalla tavalla meidän henkilökohtaiset intressimme. Sellaisten palveluiden ja elämän piiriin, joka olisi valtion intressien ulkopuolella, ei ole uskottavaa siirtyä, ellei halua omaksua Unabomberin kaltaista elämäntapaa. Henkilökohtaisesti uskon (en pysty esittämään aukottomia todisteita), että parhaat edellytykset ihmisarvoiselle ja ihmisoikeuksien julistuksen mukaiselle elämälle edellä mainituista tarjoavat Eurooppa ja Yhdysvallat. Kiinan ja Venäjän en usko tai luota pystyvän tarjoamaan millään osa-alueella parempaa suojaa.

Haluaisin käyttää eurooppalaisia työkaluja, ja käytänkin silloin kun uskottava vaihtoehto on (esimerkiksi Protonmail-sähköposti). Kuitenkaan Applea vastaavaa vaihtoehtoa älypuhelimelle ja siihen liitetyille palveluille (esimerkiksi kuvat, applikaatioekosysteemi, pankkipalvelut jne.) ei ole uskottavaa eurooppalaista vastinetta. Lisäksi väitän, että kovan paikan tullen suurvaltapolitiikassa Eurooppa (EU ja Iso-Britannia) ja Suomi ovat samaa liittoumaa Yhdysvaltojen kanssa. Tiedusteluyhteistyö Five Eyes onkin jatkuvaa jo nyt. Käytännössä siis varauksin Eurooppalaiset ja Yhdysvaltalaiset palvelut ovat samassa veneessä (huomioiden esimerkiksi GDPR). Tiedostan, että en anna tässä kovin vahvoja perusteluita vaan omia ajatuksiani. Jos olet eri mieltä esittämistäni suurvaltojen positioista, keskustelen mielelläni aiheesta enemmän.

Uskottavia käytännön vaihtoehtoja Applen kaltaiselle yritykselle ei tavalliselle käyttäjälle ole (mielelläni kuulen esimerkkejä). Digitaalisen maailman ulkopuolelle voi jäädä, mutta se tekee arjesta vaikeaa. Kansallisvaltion ja sen intressien ulkopuolelle jääminen on vielä vaikeampaa, edellyttää erakon elämäntapaa, eikä ole laajassa mittakaavassa mahdollista (ehkä jonkinlainen ”antivaltio”). Vaikka uskottavia vaihtoehtoja ei ole, joudummeko silti hyväksymään Applen tekemän muutoksen kaltaiset asiat? Palaan tähän kysymykseen kirjoituksen lopussa.

Kalashnikov-teoria

Tämä on täysin oma teoriani ilman tutkimusta. En myös väitä, että se olisi uniikki, sillä en ole selvittänyt, onko vastaavia teorioita olemassa.

Väitän, että kansalaisiaan kohtaan vihamielistä valtiota vastaan ei voi vaikuttaa faktoilla tai niiden suojaamisella, jos oletus on se, että valtio kykenee tekaisemaan todisteita tai väärinkäyttämään rekisteri- tai muuta tietoa omia kansalaisiaan vastaan laajassa skaalassa. Miten omien tietojen salaaminen ja suojaaminen suojelee, jos lähtökohta on jo se, että valtio mielivaltaisesti väärentää teatterioikeudenkäyntien todisteet riippumatta siitä, mitä faktat ovat ja pakottaa kansalaisen hyväksymään ne väkivallan uhkalla?

Avain tässä teoriassa on väkivallassa. Se, jolla on aseet ja armeija, voi pakottaa tahtoonsa tietosuojasta riippumatta. Tästä syystä uskon kansallisarmeijan, ei palkka-armeijan, olevan hyvä kontrolli mielivaltaa vastaan. Tietosuojalla ei ole merkitystä kiväärin piippuun tuijottaessa.

Esimerkki kuvaa tietenkin tilannetta, jossa olemme jo diktatuurissa, joka hallitsee armeijaa. Viettävän pinnan väitehän lienee se, että Applen tekemät muutokset voivat viedä meitä vähitellen kohti sellaista maailmaa, jossa tekaistujen todisteiden tekeminen ja kansalaisten lavastaminen on vaivatonta ja näin vähentää demokratiaa.

Tästä palataankin luottamuksen, reaalipolitiikan ja ihmisarvojen maailmaan ja kirjoituksen päätökseen.

Tuleeko kaikki hyväksyä?

Kaikkea ei tule hyväksyä, mutta joitain asioita voi yrittää ymmärtää. Mitä informaation kontrollilla halutaan suojella? Onko se välttämätön keino ihmisoikeuksien mukaisen elämän suojelemiseksi lännessä (luonnollisesti jo lapsipornoon puuttuminen on tätä)? Entä onko se välttämätöntä Euroopan ja Yhdysvaltojen intressien suojaamiseksi Venäjän ja Kiinan intresseiltä? Vai onko se salaisen ja itsevaltaisen agendan ajamista?

Kannaltani kyse luottamuksesta. En usko Suomessa kansallisvaltion salaisiin agendoihin kansalaistensa tuhoamiseksi. Minusta olisi kuitenkin naivia ajatella, että tiedustelua ja jopa kansalaisten yksityisyyden loukkauksia ei tehtäisi, vaikkakin jälkimmäisiä varmasti pyritään minimoimaan. Olisin yllättynyt ja jopa joissain tapauksissa ja hyvin rajatuista näkökulmista pettynyt, jos näin ei tapahtuisi.

Ymmärrän, että näin tehdään. Ymmärrän, että se voi olla myös välttämätöntä tehdä ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi. Ymmärrän, että on tapauksia, joissa tarkoitusta ja keinoa on vaikea tai mahdoton tasapainottaa etiikan ja käytännön välillä. Joissain tapauksissa sen etuoikeuden omaamme vain me nojatuolifilosofit.

Kaikkea ei tule kuitenkaan hyväksyä. Tällaisia muutoksia on demokratiassa jatkuvasti haastettava. Euroopan ja Suomen tulisi pyrkiä jatkuvasti etsimään ja rakentamaan vaihtoehtoja, jotka takaavat meille kaikille ihmisoikeutemme mukaan lukien yksityisyytemme. EU:lla onkin tässä asiassa näytön paikka.

Haluan elää Suomessa ja Euroopassa, jossa en koskaan joudu olemaan oletettu rikollinen, joka joutuu todistamaan syyttömyyttään aiheellisia tai mielivaltaisia väittämiä vastaan. Kun kontrollin omiin digitaalisiin valokuviin antaa pois, sitä voi olla vaikea saada koskaan takaisin, ja tämän hetken hyvä tarkoitus voi joskus muuttua joksikin muuksi. Voimmeko sitä kuitenkaan estää? Emme boikotoimalla yritystä, vaan pyrkimällä vaikuttamaan aktiivisesti yhteiskuntaan ja säilyttämään sen demokratiana. En usko asiaan olevan mustavalkoisia ratkaisuja, koska harmaassa maailmassa sellaisia ei ole.