Laivoista ja hevosista
#ajatukset , #musiikki , #taide
Löydän itseni yhä useammin kuuntelemasta Jehthro Tullin musiikkia. Liekö kyse vuodenajasta, iästä, jostain muusta tai molemmista.
Ian Andersonin sanoittama kappale “Heavy Horses” (saman niminen levy on erinomainen) saa minut keski-ikää lähestyessä herkistymään. Kun hän persoonallisen herkällä äänellään, pianon säestämänä, laulaa seuraavat sanat, aika pysähtyy:
“Iron-clad feather-feet pounding the dust
An October's day, towards evening
Sweat embossed veins standing proud to the plough
Salt on a deep chest seasoning
Last of the line at an honest day's toil
Turning the deep sod under
Flint at the fetlock, chasing the bone
Flies at the nostrils plunder.”
Tuohon hän vielä jatkaa:
“Now you're down to the few and there's no work to do
The tractor is on its way”.
Laulu muistuttaa minua Joseph Mallord William Turnerin maalauksesta “The Fighting Temeraire, tugged to her last berth to be broken up”, jossa höyryalus hinaa “Trafalgarin veteraania” laivojen hautausmaalle.
Höyry korvasi purjeet. Ja nyt 200 vuotta myöhemmin katselen maalausta, miettien, miten kaikki tuo on korvattu jälleen uudella. Kapteeninkin on korvannut kone. Toisaalta purjeet tekevät paluutaan, mutta uusista syistä.
Kappale ja maalaus muistuttavat minua syntymän jälkeisestä ainoasta varmasta asiasta: ajan kulumisesta ja omasta kuolemasta. Sitä ei haluaisi tulla korvatuksi ja toisaalta kaikki tulee korvatuksi, ja niin kuuluukin. Oman jäljen jättäminen tuntuu kovin tärkeältä.
Lähteet
