Mitä donitsitaloustiede on käytännössä?

Alkusanat

Kirjoitin tämän tekstin joskus loppukeväästä tai alkukesästä 2022. Ajattelin nyt jakaa sen ja jatkaa ajatusta. Se on eräänlainen osa pohdintaani oman yrityksen perustamiseen liittyen (tekstit “Firmasta” ja “Käytännöllinen lähestyminen). Pohdinta on tässä vielä hyvin korkealla tasolla, välillä sukeltaen satunnaisiin käytännön yksityiskohtiin. Konkretiaa ei juurikaan ole, vaan se on oman ajattelun ja joidenkin oivallusten kirjoittamista auki.

Donitsitaloustiedettä käytännössä

Toteutustapana olisi jonkinlainen muunnelma liiketoiminnasta, jota ohjaisi omistajille arvon tuoton maksimoinnin sijaan ihmiskunnalle (ketään pois rajaamatta) keskeisen edun tuottaminen planetaarisissa rajoissa pysymällä. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi ravinnon tuottamista siten, että nollapäästöjen sijaan toiminta samanaikaisesti myös keventäisi taakkaa planetaaristen rajojen näkökulmasta.

Ainakin osassa donitsitaloustiedettä seuraavista yrityksistä mainittakoon, että ne edustavat ratkaisuja sellaisiin asioihin, jotka edustavat vauraan lännen keskiluokan kuluttajien tarpeita paketoituna trendikkääseen ja tärkeään sanomaan. Esimerkiksi melko hintavat erävaatteet edustavat tätä. Yritykset eivät kuitenkaan aktiivisesti pyri siihen, että yksilöllöä olisi mahdollisimman vähän vaatteita ja ne kestäisivät ainakin 10 vuotta kevyellä huollolla, minkä jälkeen niistä voitaisiin kierrättää 100-prosenttisesti.

Tehtävä on vaikea ja riskialtis, eikä ole välttämättä edes tehtävissä. Kokeilut johtaisivat myös alussa väistämättä osaoptimointiin, kun ongelman ratkaisemiseksi vaadittava toimitusverkko ei planetaaristen rajojen optimoinnin näkökulmasta ole vielä olemassa.

Tästä syystä ongelmaa ei voisikaan ratkaista pelkästään yhdeltä osa-alueelta, vaan organisaation laajuuteen tulisi tavalla tai toisella kuulua koko toimitusverkko. Vaikka sen osa-alueet olisivatkin organisoitu autonomisiksi verkoston “soluiksi”, sen tulisi arvioida ja kehittää toimintaansa verkostona yksittäisten osasten sijaan. Tästä syystä systeemiajattelu o keskeisessä osassa donitsitaloustiedettä.

Rahan ja donitsitalouden kaltaisen systeemin suhdetta olisi syytä tarkastella lisää. Arvon määrittäminen tulisi tapahtua eri tavalla, kun arvoa ovat donitsin sisäpuolen asioiden toteuttaminen ja kustannusta ovat kaikkia planetaarisia rajoja kuormittavat päästöt.

Ajatusharjoitus yrityksen organisaatiosta

Missio

Missio: Päästöttömän ruuan tuotanto, oppien levittäminen, paikallisten yhteisöjen kehittäminen. Ei kilpailua. Mikäli nykyiset jätit omaksuvat tämän tavan (todella) se on yhtä kelvollinen lopputulema, kuin tekemällä itse.

Omistaja

Omistaja olisi tässä yhteydessä tuottaja/verkoston jäsen, jonka etuja palvelee planetaarisissa rajoissa pysyminen maksimoiden verkoston saama hyöty käytettyyn energiaan suhteutettuna.

Erityisesti alussa valtion ja globaalin yhteisön ohjauksen puuttuessa, omistajalla on myös taakkana kantaa donitsitaloustieteen mukaisen toiminnan edellyttäminen niin omalta organisaatioltaan kuin verkostolta, jonka osana hän toimii. Hänen on kyettävä välttämään tilanne, jossa ympäröivän maailman systeemiset vinoumat ohjaisivat vähitellen uuden liiketoiminnan toimimaan vanhoilla säännöillä sen jäsenten taipuessa kitkattomampaan vaihtoehtoon.

Omistajina tulee olla he, jotka tuottavat verkoston arvon: itsenäiset viljelijät, pienyrittäjät ja muut, jotka tekevät konkreettisen työn verkoston arvon tuottamiseksi. Jotta kuitenkin arvon tuottaminen säilyy tasapainossa arvon hyödyntäjiin, eli heihin, jotka eivät suoraan myötävaikuta verkoston arvon tuottamiseen, myös heidän tulee voida olla edustettuina. Esimerkiksi jos olisimme ratkaisemassa tietyn alueen riittävän ravinnon tuottamisen ongelmaa, olisi yhtä tärkeää, että asioihin pääsevät vaikuttamaan tarvitsijat kuin tuottajat, sillä kummankaan etuja ei voida sivuuttaa.

Omistajat eivät saisi rahallista voittoa vaan verkoston käyttöönsä. Osuuskauppatoiminnan kaltaisesti voisi olla ehkä mahdollista toimia verkostossa pelkkänä rahoittajana. Rahoittajana ei kuitenkaan saisi muuta etua, kuin verkoston tuotteita suhteessa rahoituksen kokoon.

Organisaatio

Organisaatio olisi verkostomainen, jossa sen yksiköt (“solut”) toimisivat itsenäisesti ja synkronissa muun verkoston kanssa. Osa verkoston jäsenistä voivat olla erikoistuneempia, kuin toiset, mutta oleellista on, että koko verkosto on välttämätön verkoston mission toteuttamiseksi. Näin pyritään välttämään osaoptimointia ehkäpä suuruuden ekonomian kustannuksella.

Asian kasvaessa verkostot voivat keskenään muodostaa verkostoja. Tämä saattaisi jo kuitenkin vaatia laajempaa sitoutumista kansallisella ja globaalilla tasolla, jotta verkoston ulkopuoliset toimijat eivät “kaappaisi” toimivaa järjestelmää vanhan aikaisten tavoitteiden toteuttamiseen.

Seuraavassa olen pohtinut, millaisia yksiköitä verkostossa tarvitaan. Yksiköt voivat edustaa erikoistuneempaa osaamista, jota kaikki muut verkoston jäsenet hyödyntävät. Merkittävän osan verkostosta kuitenkin muodostaisivat yksiköt, jotka tuottavat varsinaisen arvon, eli tässä tapauksessa ravinnon ja sen jakelun tarvitsijoille.

Ehkäpä erikoisempana tarpeena verkostolle on uuden ajattelutavan “markkinointi”, joka takaa sen, että verkosto tunnetaan, se löytää uusia jäseniä ja sen opit voivat synnyttää ja kehittää toisia verkostoja. Koska verkosto toimisi alussa yksin vanhan aikaisessa maailmassa, on hankintaosaaminen edelleen tärkeää. Hankinnan tehtävä on hankkia ne välttämättömät verkoston ulkopuoliset asiat, jotka käytännössä mahdollistavat verkoston toiminnan. Hankinnan tehtävä on kuitenkin samaan aikaan toimia planetaaristen rajojen vaatimusten vahtikoirana.