Käytännöllinen lähestyminen
Ystäväni kommentoi ideaani seuraavasti (olen poistanut hänen työnantajansa nimen): “Se mikä tässä (ehkä) on haasteena on se, että samaan aikaan a) oikeasti saadaan hyviä asioita tehdyksi, b) tehdään sillä riittävästi rahaa ja c) pystytään pitämään työ mukavana ja joustavana. Työnantajallani toteutuu aika hyvin b ja c, mutta ei aina a. Joissain pienemmissä firmoissa toteutuu a ja c, muttei b. Monissa firmoissa toteutuu vain b.”
Kuten oletin, hän antoi minulle rakenteita jäsentää ideaani ja siten kehittää sitä toivoakseni paremmaksi. Hänen esittämiensä a-, b- ja c-kohtien lisäksi ajatukseeni kuului myös kohta d. Se on, että yritys tekee asioita, joista asiakkaat ovat valmiit maksamaan, jotta kohdat b ja se toteutuvat.
Eli:
a: saadaan oikeasti hyviä asioita aikaan b: tehdään riittävästi rahaa c: pystytään pitämään työ mukavana d: tehdään perinteisiä toimeksiantoja
Jäsennän nämä vielä toiminnan kannalta loogiseen järjestykseen ja numeroin kohdat.
1: Tehdään perinteisiä toimeksiantoja, jotta 2: tehdään riittävästi rahaa, jotta 3: pystytään pitämään työ (riittävän) mukavana, jotta saadaan pidettyä osaajat, jotta 4: saadaan oikeasti hyviä asioita aikaan (jotta saadaan osaajia).
Tämä menee filosofiseksi, mutta koen silti tarpeelliseksi pyöritellä näitä. Jos mietin toiminnan perusajatusta, on oikeasti hyvien asioiden aikaan saaminen koko toiminnan ytimessä. Se olisi myös ainoa ja keskeisin tapa rekrytoida osaajia, joiden toiminnalla positiivista muutosta rahoitettaisiin. Kuuluuko sen siis olla sijalla 4 vai 1? Hyviä asioita ei voi saada aikaan ilman kassavirtaa. Ilman kassavirtaa ei voi olla tekijöitäkään. Kassavirtaa saa vain perinteisillä toimeksiannoilla, joita tarpeeksi tekemällä saisi aikaan koneen, joka toisi rahaa investoida puhtaasti sellaiseen toimintaan, joka ei tuota rahallisesti. Eli siis vaikka kohta 4 on missio, tuntuu sen paikka olevan nyt silmukan viimeinen kohta.
Ideaalitilanteessa yritys saavuttaisi jonkinlaisen tilan, jossa kohdat 1 ja 4 olisivat samaa: puhtaasti oikeita asioita tekemällä saisi riittävästi rahaa pitää työ (riittävän) mukavana, jotta positiivisen vaikutuksen toteuttamista voitaisiin jatkaa ilman näkyvää päättymispäivää.