Ajatuksia Marcus Aureliuksen teoksesta Itselleni: asioiden olemus
Olen lukemassa Marcus Aureliuksen tiheää ajatusten kokoelmaa, jonka nimi on suomennettu muotoon “Itselleni”. Teoksessa on valtava määrä stoalaisen filosofian ajatuksia, enkä ole ajatellut kommentoida sitä yhtenä kokonaisuutena, vaan pikemmin yksittäisinä oppeina.
Marcus Aurelius kirjoittaa teoksessaan Itselleni (Marcus Aurelius, Itselleni (ISBN: 978-952-260-021-9)) seuraavasti: “— muodosta aina määritelmä tai kuvaus vaikutelman synnyttämästä kohteesta, niin, että näet millainen se on olemukseltaan, alastomana, kokonaisuutena ja osina, ja sano itseksesi sen nimi ja niiden nimet, joista se on muodostunut ja joiksi se hajoaa.
Kuulin tämän ensimmäistä kertaa elokuvassa Uhrilampaat joskus 2000-luvun alussa ja se jäi erääksi itselleni pitämäkseni ajattelun ohjenuoraksi. Elokuvassa sitaatti ei ollut täysin sama, mutta viestin ydin oli jäljellä: ymmärrä. Kun tarkasteltavaa asiaa systemaattisesti purkaa osiin ja määrittelee ne, alkaa moni sekava asia tuntua ymmärrettävämmältä, jopa yksinkertaiselta. Ehkä välillä liiankin, ja se riski tässä tietysti on. Kuitenkin näin tekemällä on mahdollista porautua kaiken sen tahattoman ja tahallisen kuorrutteen lävitse, joita asioilla on.
Mielestäni ohje palvele erityisesti ihmisten toimintana ja vuorovaikutussuhteisiin liittyvissä asioissa. Asioista puhutaan joskus epämääräisin, moniselitteisen tai mitääntarkoittavin käsittein. Se voi olla tahatonta ja tällöin saattaa johtua kertojan tietämättömyydestä. Vaarallisempaa se kuitenkin on silloin, kun se harhauttamista. Tällöin tämän entisen keisarin oppi on tärkeäksi avuksi.