Löydän itseni yhä useammin kuuntelemasta Jehthro Tullin musiikkia. Liekö kyse vuodenajasta, iästä, jostain muusta tai molemmista.

Ian Andersonin sanoittama kappale “Heavy Horses” (saman niminen levy on erinomainen) saa minut keski-ikää lähestyessä herkistymään. Kun hän persoonallisen herkällä äänellään, pianon säestämänä, laulaa seuraavat sanat, aika pysähtyy:

“Iron-clad feather-feet pounding the dust

An October's day, towards evening

Sweat embossed veins standing proud to the plough

Salt on a deep chest seasoning

Last of the line at an honest day's toil

Turning the deep sod under

Flint at the fetlock, chasing the bone

Flies at the nostrils plunder.”

Tuohon hän vielä jatkaa:

“Now you're down to the few and there's no work to do

The tractor is on its way”.

Laulu muistuttaa minua Joseph Mallord William Turnerin maalauksesta “The Fighting Temeraire, tugged to her last berth to be broken up”, jossa höyryalus hinaa “Trafalgarin veteraania” laivojen hautausmaalle.

Höyry korvasi purjeet. Ja nyt 200 vuotta myöhemmin katselen maalausta, miettien, miten kaikki tuo on korvattu jälleen uudella. Kapteeninkin on korvannut kone. Toisaalta purjeet tekevät paluutaan, mutta uusista syistä.

Kappale ja maalaus muistuttavat minua syntymän jälkeisestä ainoasta varmasta asiasta: ajan kulumisesta ja omasta kuolemasta. Sitä ei haluaisi tulla korvatuksi ja toisaalta kaikki tulee korvatuksi, ja niin kuuluukin. Oman jäljen jättäminen tuntuu kovin tärkeältä.

Lähteet

• laulun sanat luettavissa: https://genius.com/Jethro-tull-heavy-horses-lyrics
• kuvan lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fighting_Temeraire#/media/File:The_Fighting_Temeraire,_JMW_Turner,_National_Gallery.jpg